Voi möö

Kirjoitettu 7.12.2003, tekijöinä Heikki Korpela.

Humph!
Olin juuri astahtanut yksinäisyyteeni

muuttanut itseeni asumaan

todellakin erikoistunut

Ja sitten? Olin röhkinyt kuin sika

lehmänkantturaisuuttani kavahtanut

hulluudessani hurjastellut:

navetan poikki, halki ja pinoon.

Mutta sydänveren vuodatettuani

huomasin sen pakenevan verilättyyn

sillä minut aiottiin sikamaisuuteni

tähden kinkuttaa kuin mikäkin sikanauta!

Oliko tämä nyt laitaa

(kylkeä, sisäfilettä, sisälmystä, hetulaa?)

vain pienen kapinallisen oikun vuoksi

vain kuin kuiskaten kuhisevan kyseenalaistukseni tähden

minut oli luokiteltu nimetty viipaloitu kapaloitu pantu seimeen röhkimään

Emmin,

ammuako suruisasti

luovuttaako taisto

ennen kuin minut korjaisi paisto

Voi möö,

ömmin kompromissiksi

petin sieluttomasti prikaattimme

Ei ole helppoa olla erilainen ammu.
...
(Nyt ammuin sen. Iix!)