Uusi runokokoelmani kuukusista
Nocturne Borealis
Kirjoitettu ei koskaan, tekijöinä Jumala Claire Cramer.
Kuukuset, kuukuset
Kuukuset, kuukuset
Keinukaa kuin keijuset
Metsän pienet pisaraiset
Hiuksenhienot, kiharaiset
Kuukuset, kuukuset
Rientäkää jo koteihin
Helkkyhelmin hemputelkaa
Kihtikinttuin tanssi alkaa
Kuukuset, kuukuset
Joutuin jo, aika on
Ootos vanhain pitkä niin
Ilta päättyy kyyneliin
Kuukuset, kuukuset
Poisko kaikki haihtuivat?
Tyhjä kuopppa kannon alla
Kuukuslapset maailmalla
Kuss' ovat kuukusarviset?
Kuss' ovat kuukusarviset?
Minne sieniolennot häipyivät?
Yksin metsässä kuljen
Jäisiä mättäitä poljen
Ei soi enää vapauden kello
Kuuluu vain kaihomaan sello
Ja kaikki tuntuu vajoavan
On kuin ois jo päästävä pois
Ehkä maaliin pääsen
Ehkei sitä ole olemassakaan
Ehkä vielä kevät tuo
Kuukusarviset takaisin tuo
Kuukussilta
Sun kanssas kuljen kuukussiltaa
Muistelen sitä kaunista iltaa
Kun kätesi soit
Hiljalleen lauleloit
Oli yö niin tumma
Yhtä tumma kuin humma
Jolla ratsastit pois
Jäi syömmeen kaipaus
Ja päähän kampaus
Ja suuhun hampaat
Haasta karkaavat lampaat
Nyt on silta tyhjä
Muttei sydän ehjä
Varjoon kuukusten istun
Ja suren
Hopeinen kuukunen
Kerran muinoin muuan nuorukainen
Meni torille myymään omenoita.
Ihmiset pitivät hänen omenoista
Ja ostivat monta.
Illalla jäljellä oli enää yksi punainen omena
Ja poika valmistautui lähtemään kotiin.
Mutta tuli siihen vanha kerjäläismuori
Ja sanoi:
"Ota tämä hopeakuukunen maksuksi
sillä minulla ei ole muuta antaa
kuin tämä kuukusein."
Ja niin poika eli onnellisena elämänsä loppuun asti.
Tarina päättyi.
Kuukustango
Tulikuukusen lailla
Tieni huomaas käy
On tummunut ilta
Ei varjoja näy
Oi jos sut saisin kerran
Kuukustangoon johdattaa
Kenties sielu hetken verran
Onnellinen olla saa
Vaan yksin täällä tieni lie
Ei aamu auvoon vie
Kuukustangon viimesävel yössä soi
Jos sen kuulla hän voi
Kuukunen jouluaamuna
Äitikulta, anna itiösi mulle
Niin taivaan mullassa kasvaa kuukusten rihma
Ei yllä sinne sade, ei vihma
Sen luvata voin sulle
Terveiset tuon kaukaa
Kuulta, maalta vierahalta
Siellä lempeä on valta
Rakkauden tykit paukaa
Lennähdä kanssani korkeuksiin
Näet kaiken kauniin, uuden
Kuukusten tulevaisuuden
Kolkutamme uusiin uksiin
Oi kuukuspuu
Oi kuukuspuu
Ja oksat sen
Kaukana luona Elysian maan
Kukkii kauno kuukunen
Puu maasta kuuhun kasvaa
Kuu puun kutsuun vastaa
Taipuu kansi taivahan
Tähdet tähdet tuikkivat
Ketut koloihinsa luikkivat
Ja poistavat kaiken pahan
Kettuemo keittää pastaa
Ja käyttää paljon rasvaa
Ei huoleta huominen
Yhtyvät kaikki laulamaan
Alla puun lumisen
Oi kuukuspuu, juu
Kuuki-buugi
Joko tunnet tanssin uuden?
Heitä jalkaa ja hetkuta
Lantiotasi ketkuta
Näin pääset mukaan tanssin pyörteisiin
Sitä kuuki-buugiksi kutsutaan
Se on hupi nuorten ja vanhain
Askel eteen, kaksi taa
Mikään ei oo hauskempaa
Mukaan voit tulla
Vaikka oot tatti tai suppilo
Riennossa viihtyy myös nykynuoriso
Eikä ihme, sillä kuuki-buugi on ilo iso
Cucunessan etäispesäke (ital. kuukutar)
Hänen on luotava rihmastostaan
uusia etäispesäkkeitä, tatteja puuhun ja mättäisiin
olemalla silti maassa. Sateet, jotka huuhte-
levat tummia soita pilvistä alas maa-
han kastelevat kuin kastelukannut, nopeasti
sadehtien elämän vettä. Lahoamisen ja
mätänemisen tunne on tuttua hänelle,
multa on imettävä loppuun tuntematta
kuivuutta, tuntematon on kallioperä.
Mitä olisi matka ihmisen sienikorissa
kauas tuntemattomaan keittiöön, kuuku-
tar voi mädäntyä siellä omalla tavallaan,
suuri on hänen ravintoarvonsa.
Cucunessa palvoo symbiontteja, sadekuuroja,
kasvihuoneilmiötä, maaperän ravinteita, lahottajabakteereja,
ja pohjaveden syvästä lähteestä
monenlaiset raskasmetallit sädehtivät radonia.
