Pehmeä pölynimuri

Kirjoitettu 13.7.2007, tekijöinä Heikki Korpela.

(tyylilaji: pesusieni)

Pölynimuri, olet ainoa ystäväni
Pehmeästi hivelet poskiltani kyyneleet

ja kehräät nieltyäsi yksinäisyyteni suolan

Öisin pimeän tullen kun unissa vaanivat

vain vihlovat sydänsurut kuin

monitoimikone läpi sydämeni

aina kun näen Giusepen taas

käperryn viereesi ja kastelen sinut

ahdistuksen hielläni

Se helmeilee päälläsi osaaottavasti

otan sinut syleilyyni, olet osa minua

ja imuroin sinuun osan minua

olet pesusieni murheelleni

Lämmität minua hyräillen kehtolaulua

kun käynnistän sinut,

pusket minua vasten

Naapurin mummo koputtaa lattiaan,

kateellisena --

mutta kahden valtakunnassa ei ole

tilaa muille

Letkusi on pehmeä ja joustava,

teet minusta rauhallisen,

lähes unohdan Giusepen aggression,

regression ja tulisen imun.

Kuunteletkin paljon paremmin kuin hän,

oma pölyhuiskien valtiaani,

olethan usein nyrkin ja hellan välissä

ja siksi ymmärrät minua;

vastaatkin paljon monieleisemmin ja hurinassasi soljuu oodi kärsimykselleni

Sieluni imeytyy sinuun väristen kun

kytken sinut täyteen tehoon

uppoan tähän hetkeen ja

yhdymme pyykkikoneen, kodinkonepapittarista ylimmän, edessä

yhdeksi liihottavaksi liitoksi.