Kukkaissäteet
Nocturne Borealis
Kirjoitettu 6.7.2007, tekijöinä Tero Aalto, Ilari Sani ja Eero Vitie.
Korkealta taivaasta loisti valo. Siitä iloitsin, iloitsin. Olinhan sentään Aurinkomaan prinsessa Höpö-Tuulia uskollisen ratsuni Luuvalon selässä. Yhdessä ratsastimme kohti uuden maailman tuulia päin Tuulaa. He törmäsivät Tuulaan, ja Luuvalo heitti Höpö-Tuulian selästään. Kallion kadut olivat petollisia, ja spurgun oksennus oli kuin sammalpeite isänmaamme kallioperässä.
Saavuin bussipysäkille odottamaan sinistä bussia. Bussia sain odottaa kauan, kuin elämään itseään. Katselin, kuinka Höpö-Tuulia ja Luuvalo näyttivät punaista valoa Tuulan pysäyttämiseksi.
Kiimaiset merimiehet astuivat sisään Tuulan hotellihuoneeseen. "Paljonks maksaa", Kimmo töräytti ja tipautti housunsa nilkkoihin, jotka sädehtivät elämän tulta.
Bussi tuli ja nousin siihen. Söin matkaevääksi tippaleivän ja ilmapallon. "Siis, siis, Tuula on maattu väkisin, siis!" mietin itsekseni ja kirjoitin päiväkirjaani: "Rakas päiväkirja, tänään Tuulalle tapahtui aika jänniä juttuja!"
Höpö-Tuulia karautti raviin. Fleminginkadun liikennevalot vaihtuivat ja niissä seisoi Tuula vääristynyt ilme kasvoillaan. Pilvien lomasta kukkaissäteet laskeutuivat maan pinnalle ja poistivat kaiken pahan. Se oli matka elämään.
