Kesälauantai
Nocturne Borealis
Kirjoitettu 6.7.2007, tekijöinä Tero Aalto, Ilari Sani ja Eero Vitie.
Pikku-Matti kirkui vihaisesti:
"anna....
mulle .....
HERKKU TUUTTI!!"
Mutta sitäpä Pikku-Matti ei ollut saapa.
"Ensin rouhea sauva," sanoi Pikku-Matin äiti. Sillä olihan aivan päivän selvää, ettei herkku tuuttia voi nuolla ennen kuin se tipahtaa. Äidillä olikin jo paljon erilaisia sauvoja varastossa ja sauvasekoittimia. Niillä he hurauttaisivat Kuuhun (tai vaikka muuhun), sauvoisivat Savoon ja survoisivat tuularullan sitkeimmätkin ainesosat ihanaiseksi rullaksi! Mutta ensin rouhea sauva, sitten vasta chtuula rulla.
Nuolemisesta puheenollen, Pikku-Matti muisti, kuinka sauva nuoli häntä takaisin, eikä hän voinut sen koommin moiseen tankoon tarttua. Siispä hän tarttui kanelitankoon ja alkoi tanssia tangoa: "Pitkä, pitkä, lyhyt, lyhyt!" hän meditoi, huomaten samalla kuvailleensa sauvojen ominaisuudet.
Lyhyestä virsi kaunis, ja niinpä Pikku-Matti ja äiti söivät rouhean sauvan, tanssivat tangon ja lähtivät metsästämän tuularullaa. Herkku tuutti jäi toiseksi tuon ikiaikojen käärön rinnalla.
Juuri sopivasti Tuula putosihe taivaista Pikku-Matin niskaan, joka sanoi "au". Kuinka saattoi Tuula Matin ja äidin kotiin ja tarjoutui rullautumaan heille?
Äiti tarttui kynäänsä vapisten, ja ääni pelosta väristen lausui "kynä on miéccaa mahtavampi" ja hyökkäsi Tuulan kimppuun. Lonkerot liehuen Tuula lennähti ilmoille, josta oli pudonnutkin, tosin yhdestä vain, mutta ei ennen kuin äiti oli saanut yhden (ei useampaa) lonkeroista viillettyä irti.
Siitä saisivat Pikku-Matti ja äiti. Ja niin he saivatkin. Aurinko paistoi chtuula-rullan ja rapeastipa Matti sitä nuoli.
