Kalliolle kukkulalle
Nocturne Borealis
Kirjoitettu 5.8.2007, tekijöinä Tero Aalto, Ilari Sani, Eero Vitie ja Miia Vistilä.
Hercules ja Vati-Khani olivat matkalla Roomaan. Siellä heitä odottaisi Italian presidentti Ronald Reagan. Hiki valui pitkin Herculeen herkullisia hiuksia. Hän oli jumpannut liikaa, näethän.
Hiki esti Vati-Khania näkemästä kyyneltä, joka oli kihonnut Herculeksen silmäkulmaan. Kyseessä ei ollut vain roska, vaan kyynel oli ensimmäinen oire kapsaisiini-syanidimyrkytyksestä, joka johtaisi varmaan kuolemaan sekuntien kuluttua. Sekunteja ennen kuolemaa olisi tosin vielä jäljellä usean elinvuoden verran. Hercules oli vahva ja hauiksekas mies ja hänen maksansa kyllä polttaisi pahat syanidit pois.
Taivaankannen poikki kurottautui kolmiraitainen sateenkaari: syaani kuvasi myrkkyä, petollisuutta; magenta maksaa, sisäisen pelastuksen elintä; ja ruskea tervettä suolen toimintaa.
Tiesimme, että tämä merkki oli kuin Liiton arkki, joka johdattaisi meidät Roomaan. Sateenkaari oli liittolaisemme Arkki-Tuulan vastaisessa taistelussa.
Herculesta ja Vati-Khania tiedettiin kuitenkin odottaa Roomassa. Tuulan vakoilijat seurasivat heitä heidän matkallaan. He olivat itse asiassa huomanneet jotain outoa jo kotona Pielavedellä ennen lähtöään. Esimerkiksi sen, että Kuhnu-päivillä oli ollut tavalliseen verrattuna kaksinkertainen määrä vieraita. Kahden heistä oli siis täytynyt olla valepukuisia vakoojia!
Tuulan vakoojat olivat piiloutuneet Kumpulan yhteismaalle, joka oli aivan Rooman ulkopuolella. Siellä he odottivat piilossa ja nauroivat ilkeästi.
Juuri silloin saapuivat Hercules ja Vati-Khani paikalle. Voi ei!
Ensimmäinen vakooja Sue-Ellen oli laukaissut aseensa ja osunut Herculesta keskelle rintaa. Hercules valahti maahan, ja jäi makaamaan kuolleena verilammikkoon.
Toinen vakooja ampui Vati-Khania päähän ja niin oli Vati-Khanikin kuollut.
"Tuli hyvä työ tehtyä", vakoojat totesivat yhteen ääneen.
Epilogi (10 vuotta myöhemmin)
Rooman kukoistava sivistys on enää muisto vain. Kymmenvuotinen Tuulan hirmuhallinto oli kulkenut yli Maan piirin, ja tappanut barbaarit ennen kuin nämä ehtivät Roomaa romahduttaa.
Kaikki oli siis tosi huonosti. Väestö oli romahtanut nälänhätien ja vainojen seurauksena, ja suurin osa kaupunkia oli jo raunioina suuren Rooman palon jäljiltä, joka oli hurjuudessaan ja vimmassaan muistuttanut Stockmannin Hulluja päiviä.
Kaukaa pohjoisesta tulivat Pohjanmiehet eli Viikingit, asettuivat Roomaan asumaan ja saivat sen kalliot ja kukkulat taas kukoistamaan.
