Jumala Claire Cramer
Nocturne Borealis
Kirjoitettu 2002, tekijöinä Tero Aalto ja Kati Mäki-Kuutti.
"Jopas minulla onkin tyhmä nimi", kummasteli jumala, "kuulostan aivan joltain random naikkoselta, joka kirjoittaa halpaa proosaa!" Saa nähdä, kuinka tässä käy. Tiedättehän, että niillä seuduilla oli myös paimenia erottelemassa Jumalansa muropaketista kilttejä, utareisia Happy Meal -leluja. Paimenten uskonnollisuus oli kuitenkin aivan feikkiä, ellen sanoisi perätöntä, sillä he olivat oikeasta tu-profeettoja, eli eräänlaisia meteorologeja, jotka ennustivat Jumalan muropaketeista synkkää, yksinäistä kohtaloa, joka muuttaisi koko maailman katseen. Tätä ei tietenkään voinut kertoa tavalliselle kansalle, joka olisi lammasimagoisuudessaan varmasti ratkennut moduloimaan kohti vääriä autotalleja.
Jumala Claire Cramer laski siunauksellisen kätensä lampaidensa ylle ja sanoi: "Ja hän sanoi heille: ' ' En päs sanokaan. Kun olette noin tavallisia, ettekä ollenkaan lausu minun nimeeni tai käy netissä lukemassa uutta runokokoelmaani kuukusista."
Lampaat katsoivat peläten Jumalan kiiltävänä hohtavaa vatsaa, joka oli viime aikoina valitettavan huono, ellen sanoisi paha maha. Jumalan traanit hyllyivät kuutamon lailla taivaanrannanmaalarin taa. Hän ei ollut perätön. Hänen ei siis tarvinnut perääntyä. Se olisi muutenkin vain johtanut kliiniseen loppuun tai kuolemaan. Ja halusin uida, nukkua pois. Ja unohtaa jumalan. Mutta Claren vitsi soi korvataajuudellani, eikä se lakannut. Mutta sitten Cramer armahti minua. Tarina päättyi.
